torstai 21. elokuuta 2014

“And then we never spoke again.”



Tiedättekö sen tunteen kun luulette ja oletatte jonkun tosissanne olevanne ystävänne? Tai sen tunteen kun sä päivä kausia odotat joltakulta tärkeältä vastausta? Mä oon jo pienenä luottanut vahvasti siihen että tosiystävät pysyvät. Ehkä mulla on huonoa tuuria tai jotakin, mutta ei ei ne pysy. Ei edes semmoiset ystävät jotka on kulkenu sun elämässä kauan mukana. "Mä oon aina tässä, tapahtu mitä tapahtu, lupaan. Rakastan sua" Monestikkohan mä oon kuullu noi sanat? Monesti. Eikä ne ikinä oo pitäny paikkansa. 

Mun pahimpina aikoina mun luona on pysyny monikin, mä oon niin kiitollinen siitä. Ettei mua oo jätetty yksin. Että mua on käyty sairaalassa asti katsomassa. Että mun vieressä on nukkunut joku ja pitänyt kädestä kiinni.

Mutta nyt, kun mä oikeasti voin hyvin. Mun ympärillä ei oo hirveenä ihmisiä, kukaan ei muista mua. Vaikka mä laittelen viestejä lähes päivittäin. Pistää vaa mietityttämään missä on menny vikaan? Miksi vain silloin mun luona oli läsnä ystäviä kun mä olin kuolemanpartaalla? Miksi vasta silloin?  Tai sillon kun mä elin mun rappio elämää ja kalja maistui sekä ovet oli avoinna monelle.
"oot mulle tärkee"- kuulu useesti viinan huuruisesta suusta.


Mutta ei enään. Ei selvänä. Nyt musta on tullu "tylsä" ihminen joka ei rellestä ja sekoile päivät pitkät. Niinkö? Onko mulla todellakin ollut vääriä ystäviä? tai ei vääriä, mutta mä oon oikeesti olettanut että ne ois aina tässä. Edes muutama. Emmä olisi jättänyt pitämättä yhteyttä. Päinvastoin. Olisin ikionnellinen, jos mun ystävä olisi raskaana kaiken sen jälkeen mitä kaikkea pahaa hänen elämäänsä on mahtunut.


Alkoholi tuo ystäviä,mutta moniko niistä jää vierelle kun alkoholi poistuu? Ne keillä jää. Täytyy olla ikionnellinen. 



Tämä ei tarkota sitä että mä oisin täysin yksinäinen, ehei. Muutama ihana ihminen on tullu mun elämään. Mutta silti mä lähes hetkittäin pelkään koska hekin vain "lähtevät" jättävät viestittelemättä, vastaamatta tai vain katoavat. 





Mun varmaan kuuluis olla onnellinen siitä että sellaset ihmiset on lähes poissa mun elämästä, jotka ei sit loppujen lopuks välittänytkään. Silti pieni osa mua, kaipaa heitäkin suunnattomasti.



There comes a time when you just have to roll with the punches.
And although it may hurt and bruise now, it will heal with time, just as all things do. 
Every person we meet, whether a positive or negative experience, 
teaches us something that we needed to learn. If we embrace the lesson, 
then we grow as a person and hopefully that lesson will carry on with us. 
Never regret the past, because the past is written in stone and is beneath where you stand now in the present, and just another stepping stone for you to move forward in the future.
Sometimes we can’t save the ones we love. 
They don’t want to be saved. 
They want to live in ignorant bliss. So no matter what you may have wanted to do, 
until they are ready, they can’t change. 
So, when this happens, and we know they may never be the same one that we loved, 
we have to learn to let go. 
We don’t let go because we don’t care. Or because we can’t wait. 
We let go because they aren’t ready to move forward with what they once had 
or to make what they once had even better. It’s a sad truth, 
but even sadder when you are living in that moment.

torstai 7. elokuuta 2014

Tallinnan reissua ja 3D- ultraa

Mikä päivä takana! Oon ihan naatti ja valmis kaatuu sänkyy.. jalat huus hoosiannaa kävellessä Tallinnan läpi :D Oltiin siis reissussa kämppiksen kanssa sekä poikaystävän kanssa. Pääpointtina oli käydä moikkaamassa kirppua ultrassa Tallinan naistenklinikalla, koska hinnat oli vaa roimasti alempana kuin suomessa 3D-ultrissa yms. Haluttiin Dvd muistoksi ultrauksesta jolloin hintaa tuli vain 58euroa.. palvelua saatiin sekä suomeksi että englanniksi. Ehdottomasti oli sen arvosta.

Tämän ohella tietty meit houkutti Viron herkulliset ravintolat.
jossa syötiinki pidemmän kaavan mukaan. Alkupalat, pääruoka ja jälkiruoka :) Mun mukaan tarttu oikeestaan vaan kirpulle muutama uus vaate, TAAS :D ja karkkia, tuliaisia yms.

Eban vanhemmat tuli reissusta juuri ennenku me lähdettiin, enkä kyllä odottanu mitään tuliaisia itselleni. Minä, joka ei ole koskaan oikeestaan omistanut mitään kallista/merkkiä, sai Guessin ihanan laukun :)

Mutta nyt, annetaan kuvien puhua puolesta :-)





Siis huhu alkaa vatsa painaa :-D

Valkosipuli leipää !

Häränfilettä ja lohkoperunoita!

Juustokakkua!



Kirpun haalareita/toppahaalareita :)

Kirpun vaatelipastoa, housuja yms.

Yläosat, paidat/yökkärit yms :)

On myös haettu turvakaukalo sekä äitiyspakkaus :)

Ja lopuksi kuvaa pienestä prinsessastamme. Hänellä on painoa jo huimat 1012g eli päälle kilon. Siellä se sormia availi ja peukaloa imi. Oli niin hellyyttävä näky nähdä oma lapsi niinkin "livenä".

 Millaistakohan se on nähdä sitten synnytyksen jälkeen..?
viikot 27+1.


Kylläpäs oli rakas päivä meille.

torstai 31. heinäkuuta 2014

Viikot 26+1 ja video

Heippa kaikki! Pitkästä aikaa :-)
Onhan täs jo tovi menny ja kirppu kasvaa mukavasti massussa.
On tehny hyvää olla vaan hetki hiljaa ja stressaamatta tätä blogia.

Tässä välissä ollaan muutettu, Ericin kanssa.
Kaksioon tosin. Olihan se otetava mitä kaupunki tarjos.
Mutta edullinen ja kiva kaksio tää on.
Sattumoisin mun lapsuuden taloyhtiö jossa oon asunut jo ennästää 17 vuotta, kyllä vähä nauratti kun kaupungilta tuli puhelu "onko tuttu alua" ai onko? Isä asuu vieläkin täällä naisystävänsä kanssa pari riviä alempana hah :D mutta tää alue on kyllä ihana ja rauhallinen,
kaupungi harvoin tarjoaa niin tietty otettiin tämä.
Nyt on jalka "oven välissä" niin voi sit helpommin joskus myöhemmin hakea sitten isompaa :-)

Mun ystävillä/ystävällä on mennyt henkisesti erittäin huonosti viime aikoina ja oon yrittäny olla tukena. Oma vointini on onneksi mitä mainioin tällä hetkellä ja tasainen, ollut jo pitkään.
Kyllähän se musertaa vierestä katsoa jonkun läheisen kärsivän.
Mutta on vaan luotava uskoa, hei selvisinhän minäkin ja moni muukin. pus.

Laittelen teille tässä satunaisessa järjestyksessä joitain kuvia mitä on otettu. (tosin yritän löytyy edes muutaman, puhelin tyhjeni täysin tuossa muutama päivä sitten.)

Aika menee niin hurjan NOPEESTI. Niin vaikea uskoa että mulla on jo menossa 27 raskausviikko...
eli 26+1. jos joku ei noita osaa tulkita niin siis 26 viikkoa tuli täysin täyteen keskiviikkona ja nyt torstai on siis se "plus 1 siihen"  ja niin edes päin, ensi keskiviikkona sit on täynnä 27  ja sitä rataa hui! Oon nyt sairaslomalla ollut supisteluiden takia, hieman pehmentymistäkin on, muttei mitenkään hälyttävästi. 13.8 on sitten keskiraskauden neuvolalääkäri ja tarkistellaan tilannetta uusiksi :-)

JES, näyttäis siltä et onnistuin liittämään tähän videon. Kova meno sillä on aina joka ilta ja päivä 
:-) eilen neuvolassa kuunneltiin sydänääniä ja potki niin et neuvolatätiki nauro !
Video muutaman päivän vanha :)

video

 AAW..... 28.4.14 otettu kuva... eli viikkoja joku alle 13 :--)

 viikot 24 ja jotain :) ei paljoo pystyny potkimaan :D

 Sisko ja tulevata täti :) ja massu 25.


Massu 25 plus jotain


Massu 26 pus






MULLA ON NIIIN KUUMA JA ISO OLO... :-D
Ihanaa loppuviikkoa mussut, pus.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Henkistä ja fyysistä väsymistä

Hei tulin ilmoittamaan että en varmaan hetkeen tässä postaile kunnes saan taas ajatuksia kasaan. Olen henkisesti erittäin väsynyt.

Hirvittäviä asioita on tapahtunut, joihin itse en voi edes vaikuttaa. En pysty nyt tähän luetella. Palaan tänne kyllä. Nyt haluaisin vain saada levätä. Jotta supistukset yms pysyisivät kurissa.

Mä kuolisin tähän suruun ja epätoivottomuuteen ilman mun miestä tai muutamaa ystävää.. niin kipeetä tää tekee.















Because in the end, when you lose somebody, every candle, every prayer, is not gonna make up for the fact that the only thing that you have left is a hole in your life where that somebody that you cared about used to be.





...jossain vaiheessa on vain osattava päästää irti.
Vaikka kuinka rakastaisi.

maanantai 23. kesäkuuta 2014

ITS A BABYGIRL?

ITS A BABY GIRL ♡♡♡♡ 
(ellei sinne jalakoväliin vielä jotan kasva haha)
100% varmuudellahan ei voi ikinä luvata.

mutta pääasia, kaikki oleellinen ja tärkeä löyty.
Rakenne kunnossa ja muru kasvaa hyvin ♡



Siellä se tykkäs kamalasti pää vasten polvia hengata ♡ 

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Tyttö vaiko poika?

Nyt alkaa siis piakkoin olemaan jännät hetket käsillä. Rakenneultra on siis kahden yön päästä maanantaina :) Toki mua ihan ensiksi siellä kiinnostaa pienen vointi, rakenne ja kehitys. Toissijainen on vasta sukupuoli, jos ja kun se vain näkyy!

Oon siis tässä tehny vaikka mitä hullun kurisia testejä :D



 kuvat tumblr


Aloitetaan:


1.Kiinalainen kalenteri ennustaa meille tyttöä.
http://www.vau.fi/raskaus/Poika-vai-tytto/Kiinalainen-syntymakalenteri/

sekä myös toisenlainen kalenteri/laskuri ennustaa tyttöä.

2."Laita ruokalusikallinen ruokasoodaa kuppiin ja laita vähän virtsaa samaiseen kuppiin. Jos se sihisee tai kuplii, se on poika. Jos ei tapahdu mitään, se on tyttö.

Ilmeisesti kun virtsa on hapanta, odotat poikaan, (siis sihisee) ja enemmän emäksinen odotat tyttöä."


Tämän mukaan tulos olisi taas tyttö.

3."Jos syke on alle 145 lyöntiä minuutissa, on kyseessä poikalapsi ja yli 145 lyöntiä merkitsisi tyttöä."

Meille syke on ollut nyt yli 150, äsken kuunnellessa 155 mutta myös kerran 130(nukkuessa) neuvolassa. Eli lähinnä tyttö.

4."Tämä on yksi suosituimmista testeistä. Tarvitset sormuksen ja yhden hiuksen (myös naru käy, jos hiuksesi ovat lyhyet). Sujauta hius tai lanka sormuksen läpi ja roikota sormusta odottavan äidin vatsan päällä. Pidä kätesi paikallaan. Jos sormus alkaa kiertää vatsan päällä ympyrää, on lapsi tyttö. Jos koru alkaa liikkua heilurin tavoin sivulta toiselle, on pienokainen poika." 
Tämänkin mukaan siis tyttö.  Tosin toisessa "ohjeessa" on toisin päin, jos pyörii on poika ja jos heiluu on tyttö. Tiedä sitten :D

5."Vanhojen uskomusten mukaan tyttölapsi "varastaa" osan äitinsä kauneudesta. Odottavat äidit, joilla ilmenee aknea tai muita iho-ongelmia, saavat tytön. Poikalasta odottavilla naisilla ilmenee puolestaan kuivuutta käsissä ja kylmyyttä jaloissa. Myös elottomat hiukset viestivät tytöstä, kun taas elinvoimaiset ja tuuheat hiukset pojasta." Täällä naama on ollu vähän väliä niin kukkiva, et huhu :D ja noh hiukset on puoliks pudonnu päästä :( tämän mukaan siis tyttö. 

6."Sivuille levinnyt maha on merkki tytöstä ja taas pystyssa ja eteenpäin oleva maha on merkki pojasta. Myös tumma linea nigra-viiva on yleensä merkki pojasta." Mahani ei vielä ole levinnyt sivuille vaan on mielestäni suoraan eteenpäin, vaikka onhan se pyöree.. eli poika :D

7.http://www.vau.fi/testit/Tytto-vai-poika/
Tämän testin mukaan odotan poikaa!


Täytyy siis muistaa, nämä testit eivät ole luotettavia ja perustuvat vain arvuutteluun ja joihinkin pieniin "tutkimus tuloksiin" eli en lähtisi näillä maalaamaan seiniä pinkeiksi :D täysin leikin varassa siis mennään.



Onko muilla odottajilla osunut mitkään näistä nappiin?
Mitä veikkaat, KUMPI täällä massussa lymyää?

 



 

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

PUOLIVÄLI 20+0. Hyviä ja ikäviä kuulumisia

Oli itestä kyllä tosi jännä kattoa kuvia mistä on lähdetty ja mihin on jo tultu.. vaikka tää onkin "vasta" puoliväli. En tienny tuolloin vielä olevani raskaana ja muistan kuinka suunnitteilla olikin vatsalihasten kasvatus ynnämuut, joopa joo :D

Viime viikolla töistä lähtiessä lähin tapaamaan muita mammakavereita, joilla myös laskettu aika marraskuussa. 
Oli älyttömän mukava rupatella ja käydä syömässä.


Ylemmät kuvat viikoilta 19+3 tms, eli tuoreita.


Pyörähdin myös H&Mässä ja löysin hyvästä tarjouksesta pieniä kenkuleita ja pipan. Tosin kenkulit sitte siirtyy kaverilla jos tulokas poika :--)
20+0





Sitten niitä ajatuksia; näihin kahteen viimeiseen kuvaan ne tiivistyvätkin aika hyvin,
mitään muuta lisäämättä. Pidän mielummin nämä vähäisetkin läheiset ystävät lähelläni
kuin heidät joita todellisuudessa ei kiinnosta mun olo tai mikään muukaan.
Mä en kaipaa enää ihmisiä mun ympärille jotka vain käyttävät mun hyvyyttä hyväkseen.


Toinen mun päätä järkyttävä asia oli mun ja Katrin Paavo-koiran sairastelut. 
Joista en vissiinkään oo tänne ikinä maininnut.
Paavo oli usein yhtäkkiä kipeänä. Ja käytimme häntä useasti lääkärissä.
Vijdoin verikokeista löytyi puoltoista kuukautta sitten järkyttävä löytö;
maksa-arvot olivat 2000!!!! (norm. yläraja 120) mä katsoin sitä lääkäriä järkyttyneenä,
selitystä ei tullu. Miksi? Edelleen he epäilivät maksan saaneen jonkun akuutin iskun ulkona.
En uskonu sitä hetkeekään. Alotimme maksaystävällisen ruokavalion klinikka ruuilla.
Ja toivoimme parasta. 4vkoa tämän jälkeen Paavon vointi romahti,
mä istuin taas illalla sen vieressä ja silitän sitä. Katsoin sen tiheesti hengittävää rintaa,
sumean oloisia silmiä. Se oli niin voimaton ettei jaksanut nostaa edes päätään.
soitin Katrille ja sanoin et huomenna on taas mentävä lekuriin, ei tästä tuu mitään.
Niinhän me mentiin.. tällä kertaa arvuuttelu sai lopun loppupäivään mennessä.
Mulle soitettiin töihin, koetulokset oli tullu.
Olotila oli helpottunut. Illasta kuitenkin purskahdin itkuun.
Tämä on elinikäinen sairaus. Harvinainen, NÄIN nuorelle koiralla.
Lääkärit oli ymmällään. Niin kuin mekin. Sairaus ei johdu mistään tavoista.
Seuraavaksi mun sisällä syttyi viha. Muistimme Katrin kanssa kuinka me jo ekoilla klinikka kerroilla ehdotimme kyseistä sairautta ja pyysimme heitä tekemään testejä. Vastaus oli selvä "Ehei.. ei näin nuorella koiralla voi kyse olla tämmöisestä, se olisi liki mahdotonta"
Ehkä mahdotonta MUTTA NYT SE ON TOTTA.
On kumma etteivät he osanneet aikaisemmin reagoida kun kerroimme oireista.
Paavo täyttää lähes kaikki Cushingin oireet.
Karvat alkoivat lähteä
Ihoon ilmestyi kipeitä punaisia länttejä
Koira hengitti tiheästi
Joi paljon
Virtsasi paljon
Kipuili
Käveli välillä kyyryssä.
Ja me hukattiin arvuutteluun lähes 5kk.
Mun ymmärrys loppui, koska olemme maksavia asikkaita.

Nyt kuitenkin olemme saaneet hyvää hoitoa.
Lääkitys on aloitettu, joka ikinen ilta tiputamme Paavon nieluun väkisin kapselin joka hoitaa ja estää sairauden oireita. Sama kuin ihmisellä olisi diabetes, muttei kuitenkaan.

Lopettaminen ei tule kyseeseenkään; yrittänyttä ei laiteta. Muuten lähes aina iloinen leikkisä ja virkeä koira. Olisi järjetöntä lopettaa hänet. Oireet näkyivät nimittäin vain aina välillä. Paavo on nuori ja sairaus on löydetty ajoissas. Joillakin se ehtii myllätä kehoa jo monta vuosia, onneks ei meille näin.
Me yritämme niin kauan kunnes toteamme että koira kärsii enemmän kuin nauttii. Nyt asia on niin, että Paavo on taas normaali itsensä. Rasittava nuori koira joka haluaa taas jatkuvasti leikkiä ja on eloisa, kivut on poissa. Prosessina tämä on pitkä ja tarvitsee kontrolliaikoija enemmän, kunne löydämme oikean lääkeannoksen Pavellemme. Mutta meillä ei ole syytä luovuttaa.
Meillä on onneksi vakuutus, joka korvaa tästä sairaudesta johtuvat käynnit suurimmaksi osaksi.
Onneksi. Nyt elämme päivä kerrallaan
  







 Mutta nyt, asiat alkavat taas rullaamaan.
Olotilani on helpottunut ja keskityn taas mukaviin asioihin.
23.6 menemme ultraan katsomaan taas pientä masuasukkia.
Toivon todella, että kaikki olisi hyvin

Nyt monena iltana massussa on ollu semmoset meiningit että ei oo voinu jäädä
isiltäkään huomaamatta pienen touhuja kädellä tunnustaen
On se vaan meille rakkain.



Kohta se on jo lähettävä kohti yövuoroa. Huhu vähä jänskättää kuinka mä pysyn hereillä.
20.30-7.15, toivotaan et masukki ees välillä potkis muhun vauhtia :D



ps. Kävin tänään taas kirppiksellä viemässä viimeset lisätavarat leffat tms. Ja jos luet tätä niin kiitos sinulle, joka uskolsit tulla "vihdoin" moikkaaman mua ♥ oli niin mukavaa että tulit kun tutut kasvot (:

pps. Palaan postaamaan ennen ensi maanantaita, jossa arvuutellaan sitten sukupuolta =)